Yllättävä Jazz-Emma

Olipa iloinen yllätys, kun Emma-raati päätti antaa jazzpalkinnon Iro Haarlan ja Uffe Krokforsin Loco Motifen Penguin Beguine -levylle!

Muutkin ehdokkaat olivat toki hyviä, ja Five Cornersin kohdalta minun täytynee vetää aiempia kommentteja sen verran takaisin, että kun en ole kuullut bandia elävänä, niin kritiikki suuntautukoon vain levyyn - se on minusta enemmän tuottajien kuin soittajien luomus - ja kun olen nyt antanut uskottavina pitämieni tahojen kertoa itselleni, että bandi on lavalla hämmästyttävä, niin jätän sitä koskevan kommentoinnin ainakin siihen saakka, että olen itsekin kuullut ja nähnyt heitä.

Veturin ja Viiskulman välisissä eroissa kiteytyy se ongelmallinen noidankehä, joka on voimistunut viime vuosina, no, varmaan ainakin kolmen, neljän viime vuosikymmenenkin aikana, nimittäin se, että kaikkien alojen taidetta on alettu tuotteistaa, jotta saataisiin yleisöä, jotta taiteen tekijät ja taide itsekin pysyisi hengissä. Ennen puhuttiin kaupallisuudesta, jolla oli jazzpiireissä ensin halventava, mutta vähitellen yhä useammin myönteinen merkitys.

Voiko taide olla samaan aikaan sekä merkityksellistä että suosittua vai käykö niin, että esimerkiksi musiikki, jolla on alun perin ollut selvä tehtävä ja merkitys, menettää nämä keskeiset ominaisuudet, jos/kun siitä tulee suosittua?

Jazz oli alun perin populaaria ja käyttömusiikkia, mutta varsin nopeasti sille kehitettiin taiteellisia suuntia, kun sen piirissä kasvoi taiteellisesti kunnianhimoisia, entisistä arvostuksista piittaamattaomia, omilla ehdoillaan toimineita ja toimivia tekijöitä.

Kun taidejazz sitten ei enää kiinnostanutkaan suuria massoja eikä keskeisiksi toimijoiksi kasvaneita levy-yhtiöitä ja festivaalien järjestäjiä, sitä ruvettiin tuotteistamaan helpommin sulatettavaan, kansaan menevään muotoon. Se on minusta johtanut siihen, että musiikki on menettänyt paitsi omaehtoisuuttaan myös merkitystään ja mielenkiintoaan.

Nykyisessä maailmassa on äärimmäisen vaikeata tehdä mitään omaehtoista taidetta, ja kumma kyllä, musiikki on taiteista abstrakteimpana kuitenkin kaikkein helpoimmin kansanomaistettavissa. Musiikista on tullut se taiteen laji, joka on voimakkaimmin mukana ihmisten arjessa, tavaratalojen hissejä ja kapakoiden vessoja myöten. Se myös jakaa ihmiset jyrkästi ei ainoastaan kahtia, vaan paljon lukuisampiin ryhmittymiin.

Minkään esimerkiksi radiokanavan musiikkitarjonta ei pysty koskaan tyydyttämään yhtä kuulijaa täysin. Kun yritetään tarjota jokaiselle jotakin, niin aina sieltä kuitenkin tulee jotakin täysin sietämätöntä, vaikka välillä tulisi jotakin kuunneltavaakin.

Itse olen radiota kuunnellessa monesti ihmetellyt, että miksi jollakin on ollut tarve "säveltää" ja sanoittaa jokin kappale, miksi joku on halunnut sen esittää, miksi joku on pitänyt tarpeellisena tuottaa kappale levylle, miksi joku on ostanut levyn radioon ja miksi joku on päättänyt, että tätä pitää radiossa soittaa.

Puuttumatta sen enempää muihin Emma-valintoihin, täytyy kiittää raatia jazz-Emman valinnasta, joka on tietysti saattanut tapahtua tiukankin äänestyksen jälkeen, mene tiedä. Ellei ratkaisu ollut yksimielinen, niin enemmistö piti joka tapauksessa sinnikkäästi asiantuntevan päänsä.

Täytyy vain toivoa, että jatkossa omaehtoista musiikkia tuetaan nyt annetun mallin mukaisesti nykyistä voimakkaammin eikä ruveta tuotteistamaan riippumattomien taiteilijoiden työtä.