Hard Bop Hallelujah!

Nykyisenä rovaniemeläisenä olen saanut Lordia suut ja silmät täyteen, kun kaupunginisät ja -äidit intoutuivat ylenpalttiseen viisuvoittajan palkitsemiseen, intoutuivat ehkä jopa siinä toivossa, että kulttuuripääkaupungin asema olisi tipahtanut syliin samalla kertaa, tai edes viisujen järjestäminen ensi keväänä.

Mutta kaikkeahan ei voi saada, ja hyvä niin, sillä mitä suuremmiksi asiat muuttuvat, sitä enemmän tekijöiltä vaaditaan, ja luvalla sanottuna Rovaniemellä ei taida ihan vielä olla riittäviä resursseja sen enempää euroviisujen järjestämiseen kuin kulttuuripääkaupunkiaseman hoitamiseenkaan, oli se pääkaupunkihakemus nyt miten hyvä tahansa.

Tappion tullessa kuitenkin luvattiin, että niitä kaavailuja ja suunnitelmia, joita hakemuksessa on esitetty, ryhdytään myös jossakin mitassa toteuttamaan.

Mielenkiintoisimpiin kuuluu Suomen Jazzliiton hallituksen varapuheenjohtajana istuvan, Lapin läänin entisen läänintaiteilijan, rumpali Juha Söderin esitys "Rumpu" -tapahtuman järjestämisestä. Rumpuhan on yksi ihmiskunnan vahimmista soittimista, ellei vanhin, ja sitä on eri muodoissa lyöty, isketty, läpytetty, mäiskitty, taottu, jymistelty maailman sivu joka puolella.

Juhan esityksestä keskusteltiin kulttuuripääkaupunkihankkeen palavereissa paljon, ja silmiin nousi huikeita näkymiä monenlaisista mahdollisuuksista tehdä tapahtumasta paitsi näyttävä ja vetovoimainen myös taiteellisesti kunnianhimoinen ja korkeatasoinen, ei vähiten jazz-mielessä.

Mutta kyynisenä ja epäluuloisena sitä ajattelee, että näkis vaan ja kuulis kolinaa. Mistähän nekin rahat tehdään, joilla tuollainen mahtava tapahtuma järjestetään?

Vaikka toisaalta kulttuuritapahtumien järjestämisessä on lopulta kysymys pienistä rahoista, jos katsotaan, mitä suurteollisuudessa kuluu.

Vähällä rahalla Rovaniemelle saataisiin myös se jazzkeskus, jonka perustamista kaupungin jazzyhdistys on esittänyt ja jota herra kaupunginjohtaja ainakin lähetystölle kehui kovin myönteisin sanakääntein ja joka oli esillä myös kulttuuripääkaupunkihankkeen keskusteluissa.

Rumpu-tapahtuman ja jazzkeskuksen toteutuminen edellyttäisivät ehkä jotakin euroviisuvoittoon verrattavaa menestysiskua ja onnenpotkua, jotka herättäisivät isokenkäiset panostamaan asioihin saadakseen myös itselleen kaikesta jotakin hyötyä.

Mieleen nousivat Sun Ran Arkestrat ja näyttävät lavashowt, jotka monella tavalla aikoinaan kiinnittivät yleisön huomion musiikista esityksien toisarvoisiin asioihin.

Heräsi myös kysymys, onko jazzin ongelma se, että keskitytään liikaa musiikkiin eikä oteta yleisöä?

Putaansuun Tomikin sanoi jossakin haastattelussa toivovansa, että Lordin voiton kautta euroviisuihin saataisiin tulevaisuudessa muutakin kuin vain hömppäeurohumppaa, esimerkiksi lisää rock-vetoja tai jopa jazzesityksiä.

Rohkaistukoot siis kutsukilpailun järjestäjät tarttumaan entistä epätavallisempiin esittäjiin, joiden karisma yltäisi reilusti yleisön puolelle, tietenkin musiikin tasosta tinkimättä, ja uskaltakoot jazzmuusikot kehittää värikkäitä lavaesityksiä, pohjalta Hard Bop Hallelujah!