Jatkoa edelliseen
Tekniset ongelmat ovat haitanneet tämän blogin alkutaivalta, mutta nyt niistä on toivottavasti päästy eroon.
Ongelmat aiheuttivat sen, että edellisestä jutusta jäi loppuosa pois, joten jatketaan siitä, mihin jäätiin. Seuraavilla kerroilla taidan vastata tulleisiin kommentteihin, joista kiitos.
Jazzliiton rovaniemeläinen jäsenyhdistys Jaskan kaverit on nyt esittänyt Helsinkiin yritetyllä konseptilla toimivan Lapin jazzkeskuksen perustamista Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa vuonna 2011 tavoittelevalle Rovaniemen kaupungille.
Nähtäväksi jää ja parasta toivotaan, vaikka pahinta pelätään. Suurimpana ongelmana on täälläkin sopivan tilan löytäminen, tilan josta voitaisiin tietysti rakentaa vaikka Lapin musiikkikeskus. Tänään pidetyssä palaverissa oli mukava kuulla, että Rovaniemen kirjaston musiikkiosastolla lainataan ahkerasti jazzlevyjä, joten voisi olettaa, että kysyntää on.
Sähköpostiin ilmaantui taannoin - pyytämättä, mutta odotetusti - Jazzrytmit-lehdestä viesti, jossa toivottiin osallistumista lehden vuotuiseen "kriitikkoäänestykseen".
Olen tietoisesti boikotoinut äänestystä muutaman vuoden ajan, koska se ei minusta vastaa tarkoitustaan, oli sen ajatus miten hyvä tahansa. Suurin syy on se, että ääniä pyydetään monilta sellaisilta ihmisiltä, yrityksiltä ja järjestöiltä, joilla ei ole mitään edellytyksiä vastata tällaiseen kyselyyn.
Se näkyy selvästi siitä, kenelle sähköposti on lähetetty. Oman elitistisen ja ennakkoluuloisen näkemykseni mukaan noin 90:n viestin saajan joukossa on korkeintaan 40 sellaista tahoa, joilla on edellytyksiä vastata. Viime vuonna äänestykseen osallistui (onneksi vain) 36 ihmistä, joista 21 oli tiedotusvälineiden edustajia ja 15 jazzyhdistysten edustajia.
Kuinka moni mahtoi täyttää "kriitikon" pätevyyden?
Kun olen kuitenkin jonkin verran julkisuudenjanoinen, niin laitanpa tähän vielä oman listani Jazzrytmien luokittelun mukaan.
Vuoden muusikko: Juhani Aaltonen
Yhtye: Jouni Kesti & Staalinin Urut
Levy: Iro Haarla-Uffe Krokfors: Penguin Beguine (TUM)
Säveltäjä: Jouni Kesti
Trumpetisti: Verneri Pohjola
Pasunisti: Jari Hongisto
Sopraanosaksofonisti: Juhani Aaltonen
Alttosaksofonisti: Jukka Perko
Tenorisaksofonisti: Juhani Aaltonen
Baritonisaksofonisti: Mikko Innanen
Huilisti: Juhani Aaltonen
Klarinetisti: -
Pianisti: Seppo Kantonen
Kosketinsoittaja: Joni Kesti
Kitaristi: Raoul Björkenheim
Viulisti: Mikko-Ville Luolajan-Mikkola
Vibrafonisti: Severi Pyysalo
Hanuristi: Kimmo Pohjonen
Akustinen basisti: Uffe Krokfors
Sähköbasisti: Jasse Kesti
Tuubisti: -
Rumpali: Jouni Kesti
Lyömäsoittaja: -
Naisvokalisti: Anna-Mari Kähärä
Miesvokalisti: Wimme Saari
Mieleisimmät festivaalit: Kalott Jazz&Blues
Muuten olen sitä mieltä, että Classic Jazz ry osoitti harvinaista arvostelukyvyn puutetta Louis Armstrong -palkintonsa jakamisessa.
posted by PR at 16:45
4 Comments:
äänestyksistä vielä.
hassulta tuntuu, että niinkuin meillä halosen väsyneessä ja valheellisessa suomessamme on hyviä urkureita, tarkoitan nyt ns."isoja urkuja", ei näissä politikkojen ja jatsinharrastajien rankkauksissa ikinä ole erikseen hammond sarjaa.
onko 250 kilon urkupaketti liian vaikea rankata,onko instrumentti harvinainen, vaikka isoveli, eli pillu urku on kaikille tuttu jo rippikoulusta.
urut on monipuolisin soitin kaikista soittimista,se voi olla myös vaikein soitin hallittavuudeltaan, ym ym.
meillä on gustavsson,helevä, kotilainen,nieminen vai litranen ym.
kunnioittakaa kriitikot urkuja, sillä teidänkin sinkkiarkut suljetaan aikanaan urkujen universaaliin hymniin.
on totta että näin on.
urkujensoitti on kuin rumpujen soitto, neljän raajan hallintaa ,kuten rumpaleillakin.
fats waller, wild bill davis, w .mozart,j brahms, js bach ym.
onhan noista ajoista jo tovi vierähtänyt, vai onko!
kriitikoille ymmärrystä, sillä useimmiten heidän taustansa on, toisinkuin Tahkiksen, epäonnistuneen soittajan.
ilmiö on sama kuin nykyajan pussihousukonemiesten, joiden musiikillinen pohja on soittotaidottomuus.
kuitenkin käytetään ns. sinffonista plugaria ihan ilman itsekritiikkiä.
hienoa, että tahkis on käynyt hampailemaan tätä pölyttynyttä, jatsittunutta, rakasta lajia, jonka niinkutsuttu julkisuuskuva on paljolti juuri kriitikoiden aikaansaannos.
eli ihmisten pitäisi tykätä musiikista joka on kasvanut pelossa ja byrokraattien kehittelemissä kloorinhajuisissa harjoittelusammioissa.
huonon ja pienessämaassa paljon vaikuttavan kriitikon pitäisi itse tulla esiin ja näyttää ihmisille, kuinka kynnettömällä kädellä taidetta tääläpäin ohjaillaan!
yleistys on raju,jäljelle jää; vain haju.
"..julkisuuskuva on paljolti juuri kriitikoiden aikaansaannos."
Eipä nyt vallan hypitä pöydälle. Kyllä tässä on ihan muusikoilla itsellään tekemistä ja aikaansaannosta.
Ja josseivät kriitikot kirjoita, niin sitten on itku ettei kukaan kirjoita...
Olen samaa mieltä äänestyksestä Tahkiksen kanssa, mutta toisaalta vähän valjuksi se pienessä maassa jäisi ilman järjestöjengiä, josta suuri osa kumminkin kuuntelee ison määrän levyjä ja keikkoja vuodessa.
Mutta samalla vähemmän sarjoja ja harvinaisempia soittimia pois äänestyksestä.
Post a Comment
<< Home