Sanomasta päästyä
Kuinka usein käy niin, että juuri, kun pääsee sanomasta jotakin, jostakin ulkopuolelta tyrkkää samaa asiaa.
Tällä viikolla lehdissä on kerrottu, että toisen asteen ammattioppilaitosten ja ammattikorkeakoulututkintojen suorittaneista rytmimuusikot ovat suurin työttömiksi jääneiden ryhmä, 13 prosenttia.
Sitten Tavastialla järjestettiin keskustelutilaisuus, jossa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (sic!) intoili suomalaisen rockin puolesta ja antoi ymmärtää, että valtio alkaa vahvasti tukea rockin vientiä.
Näin siitä huolimatta, että suomalainen rock on jo omin voimin onnistunut viemään itseään maailmalle hyvällä menestyksellä. Mitä tukea se enää tarvitsee?
Samassa Hesarissa kerrottiin, että Kansallisooppera saa tänä vuonna valtion tukea 42 miljoonaa euroa. Käyttäkustannuksiin 30,5 miljoonaa ja vuokriin 11,4 miljoonaa.
Jazzin nihkeästi saama valtion tuki liikkunee korkeintaan kymmeneosissa tuosta rahasta. Tarkat luvut lienevät Suomen Jazzliiton tiedossa. Oopperan rahoilla suomalaista jazzia edistettäisiin kymmenen vuoden ajan ja vietäisiin maailmalle aivan tolkuttomasti.Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että Nokia lahjoittaisi promillen (tuhannesosan) yhden neljännesvuoden voitostaan (kvarttaalituloksestaan) suomalaisen jazzin hyväksi, ja pohtinut, mitä sillä voisikaan tehdä. Loton jättipotillakin veisi jazzia eteenpäin hyvän matkaa.
Aikoinaan 1980-luvun puolivälin jälkeen kaavailimme jazzliitossa Helsinkiin kaupungin tukemaa jazzklubia, joka olisi ollut auki tiistaista sunnuntaihin ja jossa olisi ollut elävää musiikkia niin monena iltana viikossa kuin mahdollista ja muina iltoina musiikkia levyiltä.
Klubi olisi ollut monitoiminen jazzkeskus, johon olisi voitu rakentaa vähitellen klubin lisäksi konserttisali, korkeatasoinen äänitysstudio, arkisto, radioasema, levy-yhtiö, alan lehti ja niin edelleen. Oli laskettu, että kustannukset olisivat olleet korkeintaan pari miljoonaa markkaa vuodessa, ja niillä rahoilla olisi voitu työllistää satoja jazzmuusikkotyöpäiviä vuodessa.
Mutta se oli liian kallista köyhälle pääkaupungille.
13.1.2006
Tällä viikolla lehdissä on kerrottu, että toisen asteen ammattioppilaitosten ja ammattikorkeakoulututkintojen suorittaneista rytmimuusikot ovat suurin työttömiksi jääneiden ryhmä, 13 prosenttia.
Sitten Tavastialla järjestettiin keskustelutilaisuus, jossa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (sic!) intoili suomalaisen rockin puolesta ja antoi ymmärtää, että valtio alkaa vahvasti tukea rockin vientiä.
Näin siitä huolimatta, että suomalainen rock on jo omin voimin onnistunut viemään itseään maailmalle hyvällä menestyksellä. Mitä tukea se enää tarvitsee?
Samassa Hesarissa kerrottiin, että Kansallisooppera saa tänä vuonna valtion tukea 42 miljoonaa euroa. Käyttäkustannuksiin 30,5 miljoonaa ja vuokriin 11,4 miljoonaa.
Jazzin nihkeästi saama valtion tuki liikkunee korkeintaan kymmeneosissa tuosta rahasta. Tarkat luvut lienevät Suomen Jazzliiton tiedossa. Oopperan rahoilla suomalaista jazzia edistettäisiin kymmenen vuoden ajan ja vietäisiin maailmalle aivan tolkuttomasti.Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että Nokia lahjoittaisi promillen (tuhannesosan) yhden neljännesvuoden voitostaan (kvarttaalituloksestaan) suomalaisen jazzin hyväksi, ja pohtinut, mitä sillä voisikaan tehdä. Loton jättipotillakin veisi jazzia eteenpäin hyvän matkaa.
Aikoinaan 1980-luvun puolivälin jälkeen kaavailimme jazzliitossa Helsinkiin kaupungin tukemaa jazzklubia, joka olisi ollut auki tiistaista sunnuntaihin ja jossa olisi ollut elävää musiikkia niin monena iltana viikossa kuin mahdollista ja muina iltoina musiikkia levyiltä.
Klubi olisi ollut monitoiminen jazzkeskus, johon olisi voitu rakentaa vähitellen klubin lisäksi konserttisali, korkeatasoinen äänitysstudio, arkisto, radioasema, levy-yhtiö, alan lehti ja niin edelleen. Oli laskettu, että kustannukset olisivat olleet korkeintaan pari miljoonaa markkaa vuodessa, ja niillä rahoilla olisi voitu työllistää satoja jazzmuusikkotyöpäiviä vuodessa.
Mutta se oli liian kallista köyhälle pääkaupungille.
13.1.2006
posted by PR at 10:32
7 Comments:
Terve Tahkis.
Itsekkin olen ihmetellyt, että miksi nurinkurisesti lähdetään tukemaan rokkibändien vientiä vasta siinä vaiheessa, kun vienti on jo lähtenyt vetämään. Helpompaahan se tosin on thdä "tulosta" niinpäin.
Jatkossa kannattaisi keskittyä niinkin itsestään selvään asiaan, kuin taata kaikille halukkaille treenikämppiä, että olisi mitä viedä tulevaisuudessakin. Oli se sitten rokkia eli ei.
Puhuimme tästä erään kerran varsin pitkään bändini (&Tuki) kanssa. On totta, että klassinen musiikki on vienyt aina isoimman potin tuista. Ei ole kuitenkaan pelkästään jazzmusiikki, joka on jäänyt tässä lapsipuolen asemaan. On ainakin UMO, Jazzliitto ja muutama pyörimään lähtenyt jazzklubikin. Lauluntekijämusiikki on tyystin vailla foorumeita, vaikka laji on elänyt Suomessa pitkään. Kansanmusiikki alkaa hiljalleen nauttia trendivetoisuudestaan, mutta ei sillekään löydy akatemian ulkopuolelta säännöllisiä klubeja.
Keskustelimme myös siitä, onko meidän kouluttautuneiden muusikoiden asenne se, että harrastuneisempaa musisointia ei tarvitsisi tukea. Tietääkseni rockin puolella esim. palkat ovat naurettavan pieniä ja keikkatoiminta pitkälle harrastuspohjalla, ellei sitten todella nappaa ja kunnolla.
Eräillä syntymäpäivillä, joissa vieraat olivat suurimmaksi osaksi tutkijoita, päiviteltiin suureen ääneen sitä, kuinka "kulttuurille aina syydetään rahaa, mutta tieteeseen ei satsata juuri mitään"..
Virsi tuntuu siis olevan varsin samankaltainen joka puolella.
tuntuu aikalailla pieneltä se 13 prosentin työttömyys.olisko hämäystä!
jos mietitään siltä kantilta, että nykyinen jatsmusiikki on kumminkin yhteiskuntasidonnaista, olkoonkin niin että tuki on naurettavan pientä, päättäjät naurettavan tyhmiä, vallankäyttö asian ympärillä naurettavassa paskassaan läpinäkyvää, niin;
miksi jatsin kokoliha on sitten niin munatonta ,etten sanoisi jopa karvatonta, että isompaa meteliä ei saada aikaiseksi? onko nykyinen muusikko/käyttäjä kuitenkin tyytyväinen. vastaus;on.
jajos ei ole,tyytyväinen, tyytymättömyys on vain henkilökohtaista rahapulaa, ettensanoisi hedonismin kaipuuta.
toisin kuin esim silloin kun sosialismi tarkoitti vähänmuutakinkuin tippaa silmäkulmassa, vappuna, kun työväenlaulut soi, ja sosialidemokraattinen pullakahvi haisee.
silloin kun punk tuli, niin karvaasti hetkenpäästä huomattiin, että jats meni!
Sehän jo tiedetään, että poliitikot rupeavat hännystelemään jonkin asian promootiota vasta silloin, kun toiset ovat jo tehneet varsinaisen työn. Jos ei muusta syystä, niin ollakseen itse "hipster". Naurettavan läpinäkyvää touhua minusta tämä poliittinen jargoni rockmusiikin viennistä. Olkoonkin, että kaikki tuet kulttuurin edistämiseen ovat tervetulleita.
Vaikka en ole samaa mieltä suomijazzin munattomuudesta joidenkin täällä kirjoittelevien kanssa, on minun sanottava, että suomijazzari vaikuttaa todellakin tyytyväiseltä nykyiseen julkisuuskuvaansa. Tai tyytyvän olisi kai oikeampi ilmaisu. Mm. Teppo Mäkynen sanoi taannoisessa haastattelussaan, että hänen bändinsä saattaa mennä telakalle, koska hän ei itse jaksa panostaa puhelinsoittoihin ja promolevyjen lähettämiseen.
Mutta onko tämä mikään ihme? Meillä jokaisella on omat osaamis-/kiinnostusalueemme, eikä kaikkien pidä tehdä kaikkea. Promootiohommiin ja klubeja perustamaan tarvittaisiin ihan tavallisia jazzin ystäviä, jotka hallitsisivat lähinnä suunsoiton, eivätkä muita instrumentteja.
"Teppo Mäkynen sanoi taannoisessa haastattelussaan, että hänen bändinsä saattaa mennä telakalle, koska hän ei itse jaksa panostaa puhelinsoittoihin ja promolevyjen lähettämiseen."
Onkos tullut tehtyä väärä ammatinvalinta? Kuinka voi kuvitella saavansa keikkaa ja duunia, jos ei itse tee mitään asialle? Itketäänkös taas yhteiskunnan tukiaisia?
jokainen myy itse keikkansa.
jos ei myy, ei ole keikalla.
vähän aikaa sitten oli ajatus, että jos coltrane eläisi nyt , ei olisi hänelläkään levytyssopimusta.
nykyajan suomessa hän ei olisi edes keikalla,kun ei osaisi myydä omia keikkojaan.
ihmeteltäisiin vain, miksi et ole lähetellyt "giant stepsiä" mihinkään.
Paras olennaiset tiedot on tämä, että on yritettävä tehdä hyvin lähestyy tätä kodittomuuden kehon ja niiden auttavan kätensä. Olen niin innoittamana siitä, kun lukea tätä hyödyllistä kirjoittanut artikkeleita ja mielipiteesi myös mikä on niin houkutteleva jotain näiden
Post a Comment
<< Home